20

- Ajattelin jos sinä ennustaisit lapsillekkin.
- Ei lapsille saa ennustaa, eukko sanoi aina
- Äsh, ei oikeasti, mutta ennustat kaikkea kivaa, jaat karamelleja ja toivotat hyvää joulua. 
- Kyllä se käy, Kaatri sanoi vaikka mietti, millä itse ostaisi jouluna ruokansa, jos joutuisi vähillä säästöillään ostamaan karamelleja lapsille. 
- Voi, tästä tulee hauska joulu, kumpa Rietrikka olisi saanut olla sen täällä kanssamme.
- Niin, Kaatrin ääni oli vaisu.
- Mutta juuri siksi haluan tehdä tästä joulusta huisin hauskan, Rietrikin muistoksi ja meille kaikille.
- Oletko kertonut että lopetat sirkuksen? 
- En vielä, kerron sitten, mies aloitti ja alkoi keittää kahvia, jotta toinen vaihtaisi puheenaihetta.
- Et sinä voi loputtomiin tietoa pantata.
- En, mutta haluan nyt ensin nauttia joulusta. Olen hankkinut kaiken valmiiksi.
- Minkä kaiken, Kaatri ihmetteli ja antoi katseensa kiertää vaunussa, joka oli täsmälleen samanlainen kuin se oli aina ollut.
- Ei tänne, hassu, kotiin. Siellä on kaikki valmiina kun menemme.

Vielä iltapäivällä pestessään astioita, ajatus kiusasi Kaatria. Ajatus siitä, millainen tirehtöörin talo oli ja mitä tämä tarkoitti sillä, että oli hankkinut kaiken valmiiksi, minkä kaiken, mitä kaikkea jouluun kuului.
Edeltävät joulut olivat olleet toistensa kaltaisia, seurue oli ollut usein välimeren rannalla, jossain pienessä kaupungissa, nauttinut suuren juhlaesityksen jälkeen muutaman päivän vapaasta ja paikoillaan olosta. 

Nyt he jäisivät tirehtöörin tiluksille noiksi muutamaksi päiväksi, mutta mitä ihmettä he voisivat tehdä, tässä kylmässä ja pimeässä maassa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti