21

Kuhina yltyi aaton aaton lähestyessä, jokainen pyrki harjoittelemaan parhaansa mukaan. Vaikka pakkasta oli kymmenen astetta, ja trapetsitaiteilijat värisivät vilusta villapaidoissaan, kieppuessaan ylhäällä teltan katossa. 
Viimeinen näytös ennen suurta joulunäytöstä oli ohi, teltta oli jätetty pystyyn, jotta taiteilijat voisivat harjoitella seuraavan päivän ajan ohjelmistoa. Tirehtöörille tuntui olevan hyvin tärkeää että kaikki menisi ohjelman mukaan.
Jopa orkesteri sai sapiskaa, jonkun soitettua väärän nuotin. Koko orkesterin ohjelmisto oli muutettu jouluiseksi. Kaatri kuunteli soittoa, pestessään pyykkiä suuren ämpärin äärellä vaunun ulkopuolella. Vähitellen hän alkoi uskoa joulun taikaan. 
- Pesisitkö minunkin pukuni? Rister pysähtyi Kaatrin viereen nojaten selkänsä vaunun seinään.
- En minä osaa, pilaan hienon pukusi.
- Osaat sinä, hiukan saippuaa ja huljuttelet, annat kuivua ja silität. Paita kyllä pitäisi keittää valkeaksi.
- Minä saan siitä korkeintaan vaaleanpunaisen, Kaatri nauroi ja nosti oman ennen valkean nyt harmahtavan punaisen paitansa esiin vadista.
- Tuota ei kyllä ainoalle silkkipaidalle parane tehdä, mies sanoi ja pukkasi itsensä irti seinästä. - Ehkä pyydän jotakuta toista.
- Tee se, Kaatri hymyili ja roiskautti saippuva vettä miehen kenkien viereen.
- Hei mitä sinä nyt, mies sanoi ja hypähti turvaan.
Hyräillen joululauluja, Kaatri ripusti ennustajan vaatteensa narulle. Pyykkinaru näytti hauskalta, värikkäiden vaatteiden heiluessa kylmässä tuulessa. Pian vaatteet olivat luovuttaneet höyryävän lämpönsä ja alkoivat kohmettua aloilleen. 
Hetken mielijohteesta Kaatri kipusi tirehtöörin vaunun ovelle ja kopautti sitä kevyesti, ennen kuin astui sisään. - Hei, Kaatri sanoi ja näytti hetken eksyneeltä, ymmärtäessään että oli herättänyt miehen iltapäivätorkuilta suuresta nojatuolista.
- Hei, tämäpä kiva yllätys, mikäs sinut tänne tupsautti.
- Ajattelin, Kaatri aloitti. - Ihan tyhmä ajatus.
- No kerro kuitenkin, minä voin arvioida onko se tyhmä. 
- Ajattelin jos sinulla olisi tarpeita, voisin leipoa pipareita. Sain ohjeen viime jouluna eräältä asiakkaalta.
- Sehän olisin mainio idea, mies sanoi ja pomppasi ylös tuolistaan. Mitä niihin sellaisiin pipareihin tarvitaan?
- Haen reseptin, se on jossain, kun vain muistaisin minkä kirjan väliin sen laitoin, Kaatri nauroi ja juoksi omalle vaunulleen, palaten pian reseptin kanssa takaisin. 
- Siirappia ja jauhoja ja mausteita ja voita.
- Eiköhän täältä löydy kaikkea, tirehtööri sanoi avatessaan ruokakomeron oven. 
Kaatri ei ollut nähnyt ennen komeron sisältöä, ja nyt tuijottaessaan purkkeja ja purnukoita, hän mietti hetken, miten yksi ihminen saisi syötyä noin paljon ruokaa. 
Poimittuaan tarvitsemansa pöydälle, Kaatri etsi kattilan, jossa sulatti voin ja sekoitti mausteet ja sokerin ja siirapin. Tirehtööri seisoi vain askelen päässä ja seurasi tarkasti Kaatrin toimia. - Voiko noista tulla hyviä? Mies kysyi katsellessaan mustaa mönjää kattilan pohjalla.
- Olethan sinä syönyt pipareita, niitä ruskeita pikkuleipiä joissa on vaaleanpunaisia sokerikuorrutteita.
- Tuleeko tuosta sotkusta sellaisia?
- Tulee, Kaatri nauroi. - Saat uskoa. 
Saatuaan taikinan valmiiksi Kaatri siirsi sen pöydältä lasikulhoon ja peitti liinalla. - Sen pitää antaa vetäytyä hetki kylmässä. 
- Laitetaan se tänne nurkkakomeroon, tämä on viileä. 

- Käyn viemässä vaatteeni sisään kuivamaan, ja lisään puita kaminaan, sen jälkeen tulen leipomaan, Kaatri lupasi ja pyyhki jauhoiset kätensä esiliinaan, ennen kuin astui ulos. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti