22



- Tätähän on paljon vähemmän, Kaatri sanoi nostettuaan liinan astian päältä. - Ei kai sinulla ole hiiriä täällä?
Mies näytti vähintään syylliseltä, yrittäessään kätkeytyä sanomalehden taa.
- Et kai syönyt näin paljon? Kaatri nauroi. - Voit saada vatsanpuruja. 
- Maistoin vain vähän, mies puolustautui.
- Ja sitten et voinut lopettaa? Kaatri nauroi tirehtöörin anteeksipyytävälle ilmeelle. - Kai näistä nyt maistiaisia saa kaikille, mutta tuskin muuta. 
- Tee huomenna uusi taikina, tirehtööri innostui. - Leivo oikein paljon pipareita.
- Huomenna on aaton aatto, etkö muista? Huomenna on vuoden suurin ja tärkein päivä, ainakin mikäli sinua on uskominen. Huomenna kukaan ei leivo yhtään mitään.
- Onko huomenna aaton aatto?
- On, missä sinun kalenterisi on? Kaatri kysyi ja alkoi kaulita taikinaa.
- Huomenna, miten joulu joka vuosi voi yllättää, vaikka se on aina 24 joulukuuta.
- Mietipä sitä.
- Onkohan kaikki nyt varmasti valmiina, tirehtööri pysähtyi miettimään ja kaivoi esille muistikirjansa. - Onko julisteet levitetty kaupunkiin? Onko varmasti muistettu laittaa ilmoitus että näytös on ilmainen.
- Oletko varma että kaikki mahtuvat telttaan, kun esitys on ilmainen?
- Tuskin istumaan, mutta eiköhän telttaan sovi seisomaan. Ja jos eivät sovi ensimmäiseen näytökseen, pidetään toinen. 

Aamulla seurua matkasi viimeisen vajaan kymmenen kilometriä Tampereelle. Teltta pystytettiin keskelle kaupunkia, julisteet oli levitetty ympäri kaupunkia. Lapset pienet ja hiukan suuremmat ilmestyivät heti aamusta sirkuksen liepeille. Aikuiset ihmettelivät, oliko näytös tosiaan ilmainen kaikille, varakkuuteen tai asemaan katsomatta. 
Kaatri seisoi lipunmyyntikojun vierellä päivän ja vakuutti kaiken olevan ilmaista, näytöksen, popcornien ja karamellien, jopa ennustuksen saisi ilmaiseksi. 
Miehet pystyttivät telttaa, joululauluja laulaen. Kaatri kuunteli kuinka miehet lauloivat Jouluyö juhlayön, jokainen omalla äidinkielellään. Vaikka sanoista ei saanut selvää, sävelen osasi jokainen. Kaatri liittyi kuoroon ja lauloi sointuvalla äänellä suomeksi. Sirkuslaisissa oli useita kansalaisuuksia, mutta tirehtööri ja eukko olivat aina puhuneet suomea, joten siitä oli tullut luontevasti Kaatrille rakkain kieli, vaikka hän osasikin viittä kuutta kieltä auttavasti, asuttuaan ikänsä vaihtuvassa seurueessa. 
- Hei haaveilija, joko pystytämme telttasi oven viereen? Rister kysyi Kaatrin seläntakaa, niin että tämä säpsähti säikähdyksestä.
- Kai se pitää, ihmisiä alkaa jo kertyä torille. 
- Sitten ei muuta kuin kääritään hihat, menehän laittamaan itsesi valmiiksi.
- Kyllä minä
- Mene laittamaan itsesi valmiiksi, ensimmäiset asiakkaasi näyttävät kärsimättömiltä. Tänä iltana tuskin ehdit esitystä seuraamaan, Rister nauroi nuorten naisten alkaessa kerääntyä sirkuksen liepeille. 
- Olet varmaan oikeassa, Kaatri mietti hiukan alakuloisena. - Olisin mielelläni nähnyt uuden trapetsi esityksen.
- Ehdit sinä sen nähdä, uutena vuonna ollaan varmasti jo Tallinnassa, tai vähintään Turussa.
- Ehkä niin, Kaatri sanoi ja hiljeni.
- Miten niin ehkä, et kai kuvittele että me jäämme tänne jään sekaan. Tämä on vain vanhan miehen koti-ikävän seuraus, kunhan joulu on ohi, jatkamme matkaa lämpimämpiin maisemiin.
Kaatri oli hiljaa ja aikoi kääntyä lähteäkseen vaunulleen pukemaan. 
- Tiedätkö jotain, mitä minä en tiedä? Mies kysyi hiljaa.
- En, Kaatri äännähti ja astui askelen kohti vaunua.
- Eli tiedät, mitä? Emmekö lähde takaisin? Jäämmekö tänne? Ei kai sentään, ilma kylmenee vielä joulun jälkeen, ei kukaan tule katsomaan esityksiä, jos ulkona paukkuu kireä pakkanen.

- Niin, Kaatri astui vaununsa portaille. - Vaihdan vaatteet, nähdään kohta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti