24





Näytöksen jälkeen, kun katsojat olivat kadonneet kukin omille tahoilleen, tirehtööri kutsui kaikki suureen telttaan. 
- Oikein hyvää joulua meille kaikille, mies aloitti. - Tänä vuonna juhlimme joulua minun tiluksillani. Sinne on vain viiden kilometrin matka, joten jos toimimme ripeästi, olemme saunan lämmössä jo puolen yön aikaan. 
Ihmiset toivottivat toisilleen hyvää joulua, mutta tekivät samantien lähtöä, omiin toimiinsa, Sirkuksen purkamista nopeuttaakseen. 
Kun kaikki tavarat oli pakattu vaunuihin, ja taivaankansi hohti tähtiä täynnä, seurue lähti matkaan. Kaatria jännitti, hän tiesi sen mitä muut eivät vielä tienneet. Tämä joululoma olisi viimeinen, sirkus lopettaisi ja taiteilijat jäisivät työttömiksi, pahimpaan mahdolliseen aikaan. Talvella oli miltein mahdotonta löytää uutta seuruetta johon liittyä. 
Risteyksen jälkeen tie kapeni ja Kaatrilla oli täysi työ pitää vanhat vankkurit samoilla urilla, joista edellinen vaunu oli hetkeä ennen kulkenut. Lumisade sakeni ja kuusimetsä muuttui tummaksi ja korkeaksi. 
Ensin puiden seasta alkoi pilkottaa valoa, tulet välkehtivät tien reunoilla ja levisivät suuren pihatantereen reunamille. Lumi oli aurattu suurelta alueelta talon viereltä. Talon kaikissa ikkunoissa paloivat valot, sisällä ikkunan luona näkyi suuri joulukuusi kimaltavine koristeineen. Kaatri ohjasi vaununsa toisten vaunujen luo ja laskeutui kuskin penkiltä. 
Jostain tuli nuori poika, otti ohjat Kaatrin käsistä ja pyysi tätä menemään sisään. Hän hoitaisi hevosen talliin ja toisi tälle hyviä kauroja. 
Kaatri ei muistanut, milloin eläin parka oli viimeksi saanut nauttia tallin lämmöstä. Yleensä eläimille rakennettiin väliaikainen suoja, joka oli katos parrujen varassa. Loimet selässään hevoset seisoivat katoksessa niin tuulessa kuin tuiskussakin, joita oltiin joulukuun aikana saatu useampaan otteeseen.
- Kaatri, tervetuloa matalaan majaani, tirehtööri toivotti ja halasi Kaatria.
- Kiitos, ei tuo kovin matalalta näytä, Kaatri sanoi katsellessaan kolmikerroksista keltaiseksi maalattua liki kartanomaista rakennusta. Pihapiirin toisella laidalla oli rivi aittoja ja ulkorakennuksia. Talossa oli kaksi porstuaa, joista toisen ovi avautui ja ulos juoksi nainen esiliinassa.
- Voi hyvä tavaton, nyt te olette siinä. Onpa hauska nähdä, nainen höpötti ja tervehti tirehtööriä vatkaten tämän kättä kädessään. - Pentti on laittanut saunan lämpiämään, siellä alkaa löyly olla kohta parhaimmillaan. 
- No niin pojat, eiköhän me oteta ensimmäinen saunavuoro, tirehtööri huusi väkijoukkoon. - Pääsevät naiset sitten hiukan leppeämpiin löylyihin, kunhan ovat asettuneet ensin taloksi. Eeva rouva tässä näyttää teille huoneenne.
Kaatri astui porstuaan ja siitä suureen saliin, jonka nurkassa seisoi valtava joulukuusi. Tupa oli ainakin kaksi syliä korkea, kuusi leveä ja kahdeksan pitkä. Ihaillessaan kauniita huonekaluja, Kaatri tunsi kosketuksen kyynärtaipeessaan.
- Tännepäin, olkaa hyvä, Eeva rouva sanoi ja lähti kulkemaan oven vierellä olevia portaita yläkertaan. 
Käytävä oli pitkä ja sen molemmin puolin oli ovia toistensa perään. Eeva rouva ohjasi naisista jokaisen omaan pieneen kamariinsa. 
- Miten paljon täällä on huoneita? Kaatri ihmetteli.
- Vain nämä kymmenen. Poikamiehet saavat nukkua tuvan lattialla, tai saunan parvella, missä nyt mieluiten yötään viettävät, Eeva totesi ja avasi huoneen oven ja pyysi Kaatria käymään sisään.
Kamari ei ollut suuren suuri, vuode täytti kolmanneksen huoneesta. Ikkunan luona oli pieni kampauspöytä ja vuodetta vastapäätä suuri nojatuoli. Seiniä koristivat siniset silkkitapetit, joissa oli eksoottisen näköisten lintujen kuvia. 
- Kaunista, Kaatri hymyili ja astui sisään, laski laukun vuoteen päädyssä olevalle penkille ja astui ikkunan luo. Pihamaa kylpi ulkotulien valossa ja kaikkialla kuului iloista naurua, huudahduksia ja puheensorinaa. 
Rister seisoi muista hiukan erillään ja jutteli tirehtöörin kanssa, miehet naukkailivat välillä taskumatista, joka välähteli roihujen loisteessa. Tirehtöörin hopeinen pulloa, Kaatri mietti. Tirehtööri ei ollut viinamiehiä, ja siksi Kaatria hiukan hämmensi se miten pitkiä siemauksia vanha mies näytti pullosta ottavan. 
Miesten kadottua saunaan, naiset purkivat vaatteensa laukuista oikenemaan. Talvella matkavaatteina käytettiin kuluneita ja aikansa eläneitä lämpimiä rääsyjä, mutta nyt kun oli päästy katon alle, jokainen halusi näyttäytyä parhaimpiinsa pukeutuneena pesun jälkeen, illallispöydässä. 
Kaatrin ainoa pyhäpuku oli vaaleanpunainen silkkipuku, joka eukko oli ostanut hänelle 18-vuotislahjaksi. Puku oli liian kesäinen jouluvaatteeksi, mutta sai kelvata villaisen hartiahuivin kanssa, joka peittäisi puoliksi paljaiksi jäävät käsivarret. 
Alhaalta kuului pienen kellon kilahdus ja Eeva rouvan sanat. - Täällä olisi teille pieni iltapala, kun odottelette saunavuoroa.

Kaatri lähti muiden mukana takaisin tupaan, istui suuren pirtinpöydän ääreen ja katseli ruoan paljoutta, jolla pöytä oli peitetty, koko pitkältä matkalta. Tirehtöörin täytyi olla suunnattoman rikas, Kaatri mietti, eikä voinut olla ihmettelemättä, mikä oli saanut miehen kiertämään maita ja mantuja, jos oli tällainen koti. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti