Luukku 10. Lumilinna

Lumilinna

      Tuuli Heino saatteli viimeisen lapsen luokan ovella odottavien vanhempien luo. Taas oli yksi lukukausi takana, ja edessä kolmen viikon joululoma. Ensimmäisen luokan oppilaat olivat innoissaan joulusta, tontuista ja lahjoista. Osa uskoi vielä Joulupukkiin ja Korvatunturin tonttuihin.
      Tuuli vilkutti hymyillen ja palasi pöydän ääreen, keräsi viimeiset kortit laukkuunsa, astui käytävälle ja sulki luokan oven jäljessään.
      Opettajat juoksivat edes takaisin käytävällä, vanhempia tuli sisään ovesta hätääntyneen näköisinä.
      - Mitä on tapahtunut? Tuuli kysyi käytävälle astuvalta rehtori Mats Lundilta.
      - Älä mene yksin ulos, kulta. Siellä on täysi kaaos, se on alkanut.
      - Mikä on alkanut? Tuuli ihmetteli.
      - Eikö kukaan oppilaistasi seuraa somea? Mats kysyi juostessaan kohti kansliaa.
      - Ei, Tuuli totesi. Ei ekaluokkalaisilla ollut tarvetta, roikkua somessa joka hetki. He olivat laulaneet ja leikkineet tonttuleikkejä kuluneen tunnin, lasten saatua todistuksensa.
      Tuuli käveli juoksevien ihmisten ohi, opettajain huoneeseen, poimi päällystakkinsa ja avasi puhelimen. Tunnilla hän piti puhelimen suljettuna, koska halusi olla hyvä esimerkki lapsille. 
      Tampereella täysi kaaos, ensimmäinen lööppi huusi, Tuulin saatua Ilta-Postin etusivun auki. Tuuli tuijotti lööppiä ja jatkoi lukemista. 
Tampereen työttömien järjestämä mielenosoitus on laajennut valtakunnalliseksi kapinaksi. Työttömät ja eläkeläiset ympäri Suomea ovat nousseet vastustamaan valtiovallan heihin kohdistuvia leikkauksia.  
      Tuuli sammutti puhelimen ja vilkaisi Matsiin. - Mitä tämä tarkoittaa?
      - Yritetään ehtiä parkkipaikalle, ennen kuin liikenne tukkeutuu, Mats sanoi ja juoksi kohti ovea.
      - Mistä on kysymys? Tuuli hermostui yrittäessään pysyä miehen perässä.
      - Liian monet ovat joutuneet jättämään lahjaostokset tänä vuonna väliin, mies totesi.
      - Mitä tarkoitat? Miksi ovat joutuneet jättämään?
      - Etkö seuraa politiikkaa?
      - Aika vähän.
Mats vilkaisi Tuuliin ja ohjasi tämän parkkipaikalle, jolle tungeksi kokoajan lisää huolestuneita vanhempia. - En saa autoa tuolta, pakko mennä jalan, mies tarttui Tuulin käteen ja veti tämän kadulla vellovan ihmismassan sekaan.
      - Ovatko ihmiset tulleet hulluiksi? Tuuli kysyi puristaen miehen kättä, se oli ainut tapa pysyä tämän perässä, ihmisten tungeksiessa kohti Tammerkosken siltaa.
      - He ovat epätoivoisia. Hallitus on kurittanut köyhiä liikaa, ihmiset ovat sietäneet ahdinkoa jo kauan. Joulu kai nosti tunteet pintaan. Jokainen haluaisi tarjota lapsilleen ja läheisilleen lahjoja ja kunnollista ruokaa.
      - Mihin he ovat menossa? Tuuli ihmetteli kuunnellen ihmisten huutamia iskulauseita. 
Pois palkaton työ, pois osingot, työtä tekeville, herrat helvettiin! 
      - Raatihuoneelle, aikovat kantaa kaupunginvaltuutetut ulos Raatihuoneelta.
      - Mitä heille tehdään? Tuuli alkoi huolestua.
      - Tuskin mitään kovin kamalaa, ehkä pyörittävät tervassa ja höyhenissä. Ymmärsin ettei tässä kenenkään henkeä uhata, kritisoidaan vain epäoikeudenmukaista järjestelmää.
 
      He erkaantuivat mielenosoittajista ja kävelivät kauppakeskukseen. Liikkeiden ovet oli pakotettu auki ja ihmiset kiersivät liikkeissä täysiä ostoskärryjä työntäen. Saatuaan kärryt täyteen ruokaa ja tavaroita, ihmiset kävelivät kärryineen ulos.
      - Eikö kukaan voi estää tätä? Tuuli tuijotti naista, joka lastasi kärryihin suuren kinkun, pakasteherneitä ja konvehtirasioita.
      - Liian myöhäistä. Poliisi voi kerätä muutaman ärhäkkään ja isoäänisen säilöön, muttei tällaista väkimäärää saada aisoihin, edes armeijan avulla.
      - Luuletko?
      - Mieti nyt, varusmiehistä osa on heidän lapsiaan. Jokainen poliisi tuntee työttömän tai eläkeläisen, tai perheen, joka tarvitsisi heille kuuluvia yhteiskunnan tukia, mutta jotka nyt on leikattu hallituksen päätöksellä.
      - Eikö noille päätöksille ole ollut järkevät perusteet?
      - Ei kulta, ei sellaisia perusteita, että nämä ihmiset ymmärtäisivät. Pakolaisten vyöry kiristi ihmisten ymmärrystä äärimmilleen. Miksi ulkolaiset ilman papereita tulevat aikuiset majoitettiin hotelliin, ja heille tarjottiin viisi ateriaa päivässä, kun kantaväestöltä evätään tuet niin, ettei saa edes yhtä säädyllistä ateriaa perheelleen.
      - Kauankohan tämä kestää? Tuuli mietti ja astui Alkon auki revityistä ovista sisään. Myymälän nurkkahyllyyn oli unohtunut muutama orpo viinipullo. Tuuli poimi yhden pullon ja kassan luota telineestä kullanvärisen korkkiruuvin.
      - Ei voi tietää. 
      Edes kiristyvä pakkanen ei hiljentänyt väkijoukosta kuuluvaa huutoa. Mats tarttui Tuulin käteen ja veti tämän kerrostalon sisäpihalle. Keskellä pihaa oli lasten rakentama lumilinna. Mies poimi pahvilaatikon roskakatoksesta ja levitti sen lumilinnan lattialle. Ulkoa kuuluvat äänet vaimenivat paksujen lumiseinien sisällä.
      Tuuli istui miehen viereen, haki lämpöä tämän kainalosta ja avasi viinipullon. Maistettuaan viiniä, Tuuli tarjosi sitä miehelle. - Muistatko kun lapsena rakennettiin tänne lumilinna?
      - Siitä on kauan, Mats sanoi. - Mutta jotain samaa tässä on.
      - Isäsi huonekaluliike meni konkurssiin, Tuuli mietti. - Ja minun isäni otti ulkomailta lainaa, perustaakseen yrityksen. Lainan korot pomppasivat taivaisiin yhdessä yössä.
      - Muutimme taloon samana päivänä, mies sanoi ja suuteli Tuulia.
      - Sain ensisuudelmani siinä lumilinnassa, Tuuli hymyili. - Näen vieläkin joskus unta siitä talosta, jossa asuimme kun olin pieni. Minulla oli oma huone, kerrostalossa meitä nukkui kolme lasta samassa huoneessa.
      - Minä nukuin olohuoneessa, kerrossängyssä veljeni kanssa.
      - Miten tämä yhteiskunta on taas tässä tilanteessa?
      - Uskon että tänä jouluna, joulun sanoma tavoittaa useamman kuin vuosiin, Mats sanoi.
      - Luuletko että ihmiset auttavat toisiaan?
      - Uskon niin. Luulen että ne, joilla asiat olivat hyvin, eivät tiedostaneet, ettei kaikilla ollut samoin. Tämä kaikki avaa ihmisten silmät.
      - En minäkään tiennyt, Tuuli sanoi hiljaa. - Tai en halunnut tietää.
      - Eriarvoistuminen tapahtuu vaivihkaa, jonain päivänä joku katoaa ystäväpiiristä, etkä edes mieti miksi. Syy voi olla niinkin yksinkertainen kuin, että tuolla ihmisellä ei ollut bussirahaa, jotta olisi päässyt luoksesi.
      - Viisastuvatkohan ihmiset?
      - Kyllä, mutta vain hetkeksi. Kun uudet vallanpitäjät saavat oman taloutensa kuntoon, he alkavat täyttää kavereidensa taskuja.
      - Eikö tuota kehitystä voisi estää?
      - Eipä kai. Mieti nyt, tänä päivänä kansanedustajissa on ihmisiä, joiden suku on ollut edustettuna Arkadianmäellä suomen itsenäistymisestä asti.
      - Et ole tosissasi? Heidäthän äänestetään sinne joka neljäs vuosi?
      - En usko suhteelliseen vaalitapaan. 
      Lumilinna me rakennettiin, humalainen laulu kuului lumilinnan ulkopuolelta. Tuuli kurkisti pienestä ikkuna-aukosta pihalle ja näki kaupunginjohtajan repaleisessa puvussa, kirkas viinapullo kädessään hoipertelemassa kohti roskakatosta.
      - Voinko majoittua luoksesi? En usko, että bussit kulkevat enää tänään, Tuuli kysyi viinipullon tyhjentyessä.
      Heidän kiivetessään kolmanteen kerrokseen, Tuuli kuunteli, kuinka hiljaista kerrostalossa oli. Rappukäytävässä ei liikkunut ketään ja asuntojen ovien takana oli täysin hiljaista.
      - Onko tämä se sama asunto? Tuuli kysyi astuessaan olohuoneeseen. Oli kuin vuodet olisi pyyhkäisty pois ja hän seisoisi uuden ystävänsä olohuoneessa, ensimmäisellä viikolla muuton jälkeen.
      - On, äiti ja isä joutuivat muuttamaan alakertaan, äidin lonkkaleikkauksen jälkeen, mies sanoi ja etsi keittiökaapista kaksi lasia ja jääkaapista sinne unohtuneen viinipullon.
      - Et ole juuri sisustanut?
      - Miksi vaihtaa hyviä huonekaluja uusiin.
      - Onko se ainut syy?
      - Sanoin isälleni pitäväni nämä, jotta äiti sai sisustaa uuden asunnon mieleisekseen. 
      Miehen avatessa tv:n, ruutuun ilmestyi tasavallan presidentti. 
      - Hyvät kansalaiset, presidentti aloitti. - Tänä jouluna pidämme yhdessä huolen siitä, että jokaisella tässä maassa on joulu, eikä kukaan joudu menemään nälkäisenä nukkumaan. Tänä päivänä tapahtuneet rikkeet jätetään rankaisematta, siltä osin, kun ne eivät kohdistu henkeen tai terveyteen, presidentti piti pienen tauon      - Hallitus on kaatunut ja kansanedustajat vapautettu tehtävistään. Uudet kansanedustajat valitaan ensimmäinen päivä tammikuuta, arpomalla kustakin ikäryhmästä joukko edustajia, sosiaaliturvatunnuksen perusteella, Islannin perustuslaki työryhmän tapaan, presidentti piti taas tauon, kuin vahvistaakseen sanomaansa.
      - Täten pyydän kansalaisia palaamaan koteihinsa, lopettamaan yleisen ilkivallan ja nauttimaan joulurauhasta.  
      Mats kohotti lasinsa ja kilautti sitä Tuulin lasia vasten. - Uudelle, paremmalle tulevaisuudelle, mies sanoi ja suuteli Tuulia.
      - Paremmalle huomiselle, Tuulis sanoi, ennen kuin maistoi lasistaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti