Luukku 23


Yksi yö jouluun


      Lunta satoi hiljalleen, Eetu Konu starttasi ja kuunteli, kuinka jostain kuului naks, eikä mitään muuta. Mies yritti uudelleen, sama naks ja kojetaulun valot sammuivat. - Ei helvetti, ei nyt, ei tänään, mies kirosi ja yritti kolmannen kerran.
      Juuri eilen hän oli ajanut autolla, se oli toiminut moitteettomasti. Mies haroi hiuksiaan, ylläpitolaturi ei ehtisi ladata tyhjentynyttä akkua riittävästi tunnissa ja silloinkin hän olisi jo myöhässä.
      Lento laskeutuisi 21.25, mikäli hän ei olisi tuohon mennessä ilmoittautunut henkilökunnalle, Miisa palautettaisiin iltakoneella takaisin Helsinkiin äidilleen. Ex-vaimo ei jättänyt hänelle varaa epäonnistumiseen.
      Eetu kirosi, löi rattia ja rukoili, ennen kuin yritti käynnistää auton uudelleen. Enää valot eivät edes välähtäneet kojetaulussa.
      Vastapuolella katua, nainen oli istunut autossa jo hyvän tovin. Eetu mietti, odottiko tämä jotakuta. Mies astui kadun yli ja kopautti punaisen Opelin ikkunaa. - Iltaa!
      - Niin? Nainen ei nostanut katsettaan mittaristosta.
      - Tyhjäkäynti on nykyisin laitonta.
      - Jos sammutan auton, se jäähtyy.
      - Mitä odotatte?
      - Toista aaltoa.
      - Anteeksi kuinka?
      - Maailmanloppu tuli jo, odotan toista aaltoa, nainen sanoi nostamatta katsettaan.
      - Ilmeisesti teillä ei ole kiire?
      - Ei, nainen häkeltyi ja kääntyi viimein katsomaan miestä, itkun punaamilla silmillään.
      - Voitteko lainata autoa?
      - En.
      - Jos teillä ei ole kiirettä?
      - Minulla ei ole muuta paikkaa mihin mennä.
      - Voitte tulla mukaan, maksan polttoaineen, voitko siirtyä. Alkaa olla jo kiire.
      - Mitä, tämä on minun autoni?
      - Selitän matkalla, olet itkenyt silmäsi umpeen, joten on parempi että ajan, voit kertoa omat murheesi matkalla ja noin voimme molemmat tehdä hyvän työn jouluna, lähimmäistä auttaen.
      Nainen siirtyi vaihdekepin yli toiselle penkille, vaivattomasti kuin olisi tehnyt noin usein. Eetun saatua auton liikkeelle, nainen kaivoi hansikaslokerosta talouspaperia ja niisti nenänsä. - Sinä saat aloittaa, nainen sanoi. - Mihin sinulla on kiire?
      - Lapseni tulee 21.25 laskeutuvalla koneelle, mikäli en ole ilmoittautunut kenttähenkilökunnalle tuohon mennessä, lapsi siirretään paluukoneeseen ja 22.05 lähtevällä koneella hän palaa äitinsä luo Helsinkiin.
      - Ai, nainen vilkaisi kelloa. - Sinulla tosiaan alkaa olla kiire. Sinuna olisin mennyt jo aamulla lentoasemmalle.
      - Olin töissä seitsemään, laskin kassan...
      - Etkö voinut pyytää jotakuta tuuraamaan?
      - Olen ainut työntekijä.
      - Luuletko ehtiväsi?
      - Tiedän ehtiväni, mies sanoi, kuulostaen omiinkin korviinsa vakuuttavalta. - Kerro nyt, mitä sinä itket yksinäsi kadunvarressa, aatonaatto iltana?
       - Kuten sanoin, elämäni hajosi. En vielä tiedä mitä jäi jäljelle.
       - Mitä menetettävää sinulla oli, siitä on helppo laskea vahinkojen suuruus.
      Pinja katsoi miestä pitkään, siirsi katseensa tuulilasin läpi tielle ja mietti. Mitä hänen elämässään oli ollut ennen iltapäivää. - Auto, asunto, mies, työ ja harrastukset.
       - Mitä noista menetit? Eetu vilkaisi naisen profiilia, tämä ei itkenyt enää.
       - Työn, asunnon, harrastuksista en edes pitänyt ja mies osoittautui paskiaiseksi.
       - Miksi sitten itkit?
       - Itsesäälistä kai, on sentään joulu.
     
      He istuivat hiljaa pitkän hetken. Eetu mietti mitä tuo mies oli tehnyt, saadakseen naisen murtumaan noin. Hänen ex-vaimonsa ei ollut murtunut ilmoittaessaan erosta.
      Eron jälkeen Eetu oli ollut katkera, tehnyt yhtä ja toista tyhmää, joiden johdosta joutui taistelemaan yhteishuoltajuudesta. Tämä joulu oli ensimmäinen, että sosiaalitoimi oli vakuuttunut hänen olevan kypsä isäksi ja kykenevä huolehtimaan lapsesta viikon.
      - En tiedä enää, nainen sanoi hiljaa.
      - Mitä tarkoitat?
      - En minä miestä itkenyt, itkin sitä että olin ollut typerä.
      - Mikä tuo valo on? Eetu kysyi punaisen valon ilmestyessä kojetauluun.
      - Moottorin häiriövalo, Pinja sanoi hiljaa. - Hitsi.
      - Mitä?
      - Se on vilkkunut ennenkin, mutta nyt pari viikkoa se on ollut palamatta, ilmeisesti katalysaattorissa jotain.
      - Ei helvetti, Eetu manasi, radion vaietessa, hetkeä ennen kuin valot sammuivat ja viimein kone jurahti, ilmoittaen matkanteon siltä erää päättyneen.
      - Mikä sille tuli? Pinja vilkuili kojetaulua.
      - Luulen että laturi laukesi, Eetu sanoi ohjaten rullaavan auton pientareelle. - Mikään valo tässä rakkineessa ei pala, kai sinulla on varoituskolmio?
      - En tiedä, en ole koskaan tarvinnut.
      He löysivät kolmion auton takaluukusta, pystyttivät sen tielle hyvän matkan päähän pimeästä autosta.
      - Olisi pitänyt soittaa taksi, Eetu murahti ja painoi puhelimensa auki. - Tarvitsen taksin, kauanko? Ei helvetti, mies puuskahti ja painoi luurin kiinni. - Kestää puolituntia saada taksi tänne ja toinen päästä lentoasemalle.
       - Yritetään pysäyttää joku, kai nyt joku on jouluvieraitaan vastaan tulossa, Pinja sanoi ja painoi kännykkänsä auki, jotta valo syttyi ja astui keskelle tietä, huomatessaan auton lähestyvän.
       Auto ei edes hiljentänyt, Eetu kiskaisi Pinjan viime hetkellä ja oli menettää tasapainonsa naisen horjahtaessa vasten rintakehää. - Älä sentään tapa itseäsi, mies sanoi tavoitettuaan tasapainon.
      - Pakkohan jonkun on pysähtyä, nainen sanoi ja astui takaisin tielle, nähdessään seuraavan auton valot.
      - Anna minä, Eetu sanoi ja otti oman puhelimensa. Saatuaan puhelimeen valon, mies astui keskitielle ja heilutti puhelinta suuressa kaaressa, keskellä tietä seisten.
      Auton pysähtyessä, Eetu astui kuljettajan luo. - Voitteko viedä meidät lentoasemalle?
      - Auto on kyllä jo aika täynnä, mies sanoi.
      - Hätätilanne, Eetu sanoi ja nykäisi takaoven auki. Kaksi nuorta siirtyi toiseen laitaan, Eetun istuessa autoon ja vetäessä Pinjan syliinsä.
      Vilkaistessaan kojetaulussa olevaa kelloa, Eetu huokaisi, hän voisi vielä ehtiä ajoissa.
   
      Eetu juoksi parkkipaikan läpi oville, odotti hermostuneena, että automaattiovet aukeaisivat ja juoksi suoraan tiskille jonon ohi. - Eetu Konu, olen vastassa tytärtäni.
      - Se meni aika tiukille, nainen hymyili ja tarttui puhelimeen. - Miisa Konun isä on vastassa tytärtään, nainen sanoi puhelimeen ja laski sen takaisin pöydälle. - Kone on juuri laskeutumassa. Oikein hyvää joulua!
     - Hyvää joulua! Eetu sanoi ja huomasi nielevänsä kyyneliä juostessaan tuloaulaan. Pinja ehti Eetun vierelle, juuri kun saatettavana ollut lapsi tuotiin koneesta ulos, ennen muita matkustajia. Tyttö vilkutti iloisesti ja juoksi suoraan isänsä syliin. Puristi tätä kaulasta ja selitti, miltä kaupunki oli hetki sitten näyttänyt koneen laskeutuessa.
      Pinja seisoi Eetun takana ja katseli noita kahta, jotka eivät kuuluneet millään muotoa hänen elämäänsä. Hänen pitäisi saada auto hinautettua korjaamolle, ajatus puistatti, ei hänellä ollut varaa hinauttaa autoa, sen enempää kuin korjauttaakkaan.
      - Lähdetään, Eetu sanoi ja nosti tytön harteilleen, tarttui tämän pieneen matkalaukkuun. - Alahan tulla.
      - Minne? Pinja kysyi ja mietti, oliko häneltä mennyt jotain ohi korvien.
      - Mennään kotiin, mies sanoi ja astui taksijonoon.
   
      Heidän viimein istuessa lämpimässä autossa, Miisa selitti innokkaana askarteluja, joita oli päiväkodissa tehnyt, äiti oli pakannut ne kaikki matkalaukkuun.
      Taksin jätettyä heidät kerrostalon eteen, Pinja hymyili Eetulle ja vilkaisi ympärilleen.
      - Tule sisään sieltä, Eetu sanoi kävellen alaovelle.
      - Enhän minä voi.
      - Jos et tule, Miisa on hyvin pettynyt. Minä en ole oikein jouluihminen, mies sanoi ja piti ovea kutsuvasti auki.
      Pinja mietti hetken, ei hänellä ollut muutakaan paikkaa. - Kai sinulla joulukuusi on?
      - On ja valot ja tähti, mutta en huomannut ostaa muita koristeita.
      - Luulen että keksimme jotain, Pinja tarttui Miisan käteen ja seurasi miestä toiseen kerrokseen.
      Asunto oli lämmin ja sisustettu kodikkaasti Ikean ja Sotkan kalusteilla. Vihreä kuusi näytti hienolta, pelkkien valojen ja tähden koristamana, mutta jos hän askartelisi lapsen kanssa hiukan paperinauhaa ja muutaman tähden oksille, kuusi näyttäisi täydelliseltä.
      - Anteeksi että tungettelen näin teidän jouluunne, Pinja sanoi, Miisan viimein nukahtaessa puolilta öin.
      Lapsi oli puhua pulputtanut kymmeneen ja sen jälkeen hyppinyt kerta toisensa jälkeen vuoteesta olohuoneeseen, selittämään vielä yhden asian. Tyttö selvästi jännitti tulevaa aattoaamua.
      - Et sinä tungettele, Eetu sanoi ja maistoi Pinjan sekoittamaa eggnogia, - Sinä pelastit meidän joulumme. Miisa ei ole koskaan saanut noin paljon huomiota. Eetu sanoi ja siirsi kätensä sohvan selkänojalta Pinjan olkapäälle. - Minusta tuntuu, että tästä tulee paras joulu, mies sanoi ja suuteli Pinjaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti