Luukku 4. Revontulten leikki


Revontulten leikki

      - Hienot revontulet, mies seisoi niin lähellä, että Sara saattoi tuntea miehen partaveden tuoksun.
      Sara vilkaisi olkansa yli. - Kaupungissa ei näe revontulia.
      Mies sammutti savukkeen ja piti ovea auki, jotta Sara pääsi tämän edellä takaisin ravintolasaliin. Sara oli astumassa miehen ohi, kun tämä ojensi kätensä. - Aslak Magga, palveluksessanne. Sara hymyili miehen ritarillisuudelle ja niiasi kauniisti, ennen kuin tarttui käteen ja esitteli itsensä. - Sara Jussila.
      Meteli oli korvia huumaava, joululaulut soivat ja äänekäs puheensorina täytti salin. Sara hivuttautui lähemmäs baaritiskiä. Päässä humisi vielä hiukan, mutta pakkasilma oli selkiyttänyt oloa. Enää ei tehnyt pahaa.
      - Ja mitä sinne?
      Sara vilkaisi miestä, jonka oli tavannut parvekkeella hetkeä aiemmin.
      - Ei mitään liian makeaa, Sara pyysi.
      - Ei makeaa, odotas hetki, mies sanoi ja sekoitti vaaleankeltaisen drinkin. - Toivottavasti maistuu, Aslak hymyili.
      Annettuaan drinkkilipun, Sara poimi lasin tiskiltä ja nousi. Hän ei halunnut palata seurueeseen, jonka mukana oli tullut. Suuri osa ihmisistä alkoi olla liian humalassa, jotta keskustelu olisi polveillut mukavasti.
      Vesa Hautala kopeloi sihteeriään estottomasti. Sara oli iloinen, ettei esimiehen vaimo enää osallistunut pikkujouluihin. Miehen käytös muuttui vuosi vuodelta härskimmäksi.
      Ihmiset olivat tolkuttomassa humalassa. Se kerta vuodessa, kun työnantaja maksoi viulut, jokainen yritti juoda, niin paljon kuin suinkin pystyi. Keskustelun kääntyessä politiikkaan, Sara jätti lasinsa ja etsiytyi jonoon, joka kiemurteli kohti naisten vessaa.
      Naiset keskustelivat siitä, kuka saisi tämän vuoden jouluylennyksen. Kenet Vesa Hautala valitsisi vuodettaan lämmittämään. Sara tunsi itsensä onnellisen ulkopuoliseksi keskustelussa. Esimies ei ollut kiinnittänyt häneen huomiota, sen enempää työpaikalla, kuin pikkujouluissakaan.
   
      Palatessaan ravintolasaliin, Sara huomasi juomansa kadonneen ja hakeutui baaritiskille.
      - Vieläkö maistuu? Aslak kysyi hymyillen, Saran pyöritellessä tiskille unohtunutta kynää sormissaan.
      - En tiedä.
      - Mikä on, missä on pikkujoulumielesi?
      - Taisi karata jonnekin, Sara hymyili.
      - Taidan arvata, mitä tarvitset, mies sanoi ja poimi edellisen asiakkaan juomalipun. Aslak sekoitti uuden drinkin ja ojensi sen Saralle. - Talo tarjoaa.
      - Kiitos, Sara hymyili ja huomasi sivusilmällään, kuinka Vesa palasi pöytään ja istui kikattavan sihteerin seuraan. - Miten tyhmä ihminen voi olla, Sara mietti ja maistoi lasistaan.
      Puolenyön hetki oli ohitettu jo hyvän aikaa sitten, pian Vesa tekisi valintansa ja vedonlyöjät voisivat alkaa jälkipuintinsa. Hetken Sara tunsi myötätuntoa miehen vaimoa kohtaan.
      - Näytät siltä, että olisit mieluummin jossain muualla, Aslak keskeytti Saran ajatukset.
      - Ei tässä mitään, olen tainnut vain juoda hiukan liikaa. Taidan käydä katsomassa revontulten leikkiä. Ne ovat ehdottomasti parasta tässä illassa, Sara sanoi ja astui alas baarijakkaralta.
      Parvekkeella oli kylmä, hengitys höyrysi. Sara nojasi kaiteeseen ja ihaili alhaalla avautuvaa maisemaa. Pieni turistikylä oli kuorrutettu jouluvaloilla ja taustalla soivat jouluiset sävelet, saivat mielen herkistymään.
      - Hei, Vesa sanoi ja astui Saran viereen. - Vältteletkö sinä minua?
      - En, kuinka niin? Sara vilkaisi miestä.
      - Miksi et tullut samaan pöytään muiden kanssa? Oletko suuttunut jostain? Mies huojui hiukan humalassa.
      - Tulin ihailemaan revontulia, Sara sanoi ja piti katseensa leimuavissa väreissä, jotka vaihtoivat muotoaan utuisen upeasti.
      - Sinä olet aika kaunis.
      Sara hymähti ja pudisti päätään, katsomatta mieheen. Hänen nimeään kukaan tuskin oli arvannut vedonlyöntilistalle kirjata. Tosin, häneen sijoitetut arvaukset olisivat menneetkin hukkaan, sillä hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta, suostua miehen vuoteen lämmittäjäksi.
      - Sinussa olisi ainesta, vaikka myyntisihteeriksi, mies kehui.
      - Olenko saamassa ylennyksen? Sara kääntyi katsomaan miestä.
      - Olen seurannut sinua jo pidempään, mies hymyili makeasti.
      - Olen käytettävissä, jos vielä maanantaina olet samaa mieltä, Sara sanoi.
      - Voisimme keskustella asiasta lisää, mies aloitti ja astui Saran eteen.
      - En usko, että se tänä iltana on tarpeen.
      - Etkö halua ylennystä? Vesa kysyi ja kiersi Saran hiussuortuvan sormensa ympäri.
      - Irti, Sara kuiskasi ja tunsi kuinka mies kiristi otetta.
      - Sara kiltti, mies kuiskasi Saran korvaan.
      - Irti, Sara toisti, mutta huomasi miehen vain innostuvan kiellosta.
      - Sinä haluat tätä yhtä paljon kuin minäkin, mies sanoi ja yritti suudella Saraa. Sara riuhtaisi hiuksensa irti miehen otteesta ja tyrkkäsi tämän etäämmäs, niin että mies horjahti ja otti tukea kaiteesta. Kääntyessään Sara näki, että miehen silmät säkenöivät humalaisen kiukkua.
      Ääni joka lähti, miehen käden osuessa poskipäähän ei ollut suuri, mutta se kaikui päässä kuin laukaus. Sara tuijotti miestä, tietämättä mitä sanoa. Vesa painoi huulensa Saran huulille, puri tämän alahuulta ja rutisti naisen seinää vasten, kopeloiden tämän mekon helmaa. Sara kirosi ja yritti potkaista miestä. Aikoiko tämä tosiaan raiskata hänet siinä, ravintolan parvekkeella.
      Sara yritti paeta miehen huulia ja tunsi äkkiä, kuinka miehen ote heltisi, tämän märät huulet katosivat iholta ja viileä ilma pääsi Saran vartalolle. Vesa makasi kivilattialla, järjestysmiesten pidellessä tätä aloillaan.
      - Sattuiko sinuun? Aslak kysyi, Saran painaessa turpoavaa huulta sormillaan.
      Järjestysmiesten vietyä Vesan, Aslak piti parvekkeen ovea auki ja pyysi Saraa seuraamaan. Mies istutti hänet keittiöjakkaralle ja kaivoi jostain pussin pakasteherneitä. Kiedottuaan pussin pyyheliinaan, Aslak kosketti varovasti Saran poskea. - Näytät huomenna kurjalta.
      - Huomenna soitan poliisille, Sara kuiskasi. Poskeen koski niin, että hän tunsi kyynelten sumentavan silmät.
      - Olitte samassa seurueessa?
      - Hän on esimieheni, Sara irvisti. - Tämä oli näytös jokavuotisessa, kuka makaa pomon kanssa pikkujouluissa, pelistä. En välittänyt osallistua.
      - Käydään aamulla näyttämässä poskea sairaanhoitajalle, hän voi kirjoittaa todistuksen ruhjeista.
      - Kiitos, Sara sanoi ja vaihtoi hernepussin asentoa. - En välittäisi mennä huoneeseeni, tästä nousee hirveä haloo.
      - Voit odotella täällä, mies sanoi ja katosi heiluriovista ravintolasaliin.
      - Aslak pyysi laittamaan sinulle iltapalaa, kokki sanoi ja laski lautasen Saran eteen työtasolle. Mies vaihtoi kokintakin paksuun untuvatakkiin ja toivotti parempaa yön jatkoa, ennen lähtöään.
      Saralla ei ollut nälkä, mutta lautanen näytti niin houkuttelevalta, että hän tarttui hymyillen haarukkaan ja maistoi. Salaatti jonka päällä oli kylmäsavulohta ja paahdettuja leipäkuutioita, maistui herkulliselta.
      - Tule istumaan tälle puolen, Aslak sanoi kurkistaessaan sisään hetkeä myöhemmin. Sara poimi lautasen käteensä ja astui miehen perässä baaritiskin taakse, jääden mainostaulun suojiin istumaan.
      - Teillä on hyvä kokki, Sara hymyili poimien viimeiset salaatin rippeet lautaselta. Palautettuaan lautasen keittiöön, hän palasi tuolille ja seurasi, kuinka Aslak painoi valot hetkeksi sammuksiin ja pahoitteli viimeisenä jonossa oleville, ettei voinut tarjoilla enää alkoholia.
      Puoli tuntia myöhemmin ravintolasali oli tyhjennyt asiakkaista. Tarjoilijat keräsivät pöytiin jääneet lasit ja pyyhkivät pöydät, ennen kuin nostivat tuolit pöydille. Aslak toivotti näille hyvää yötä, tarttui Saran käteen ja johdatti tämän henkilökunnan sosiaalitiloihin. - Onko sinulla takkia?
       - Se on huoneessa.
       - Saat lainata omaani, mies sanoi ja kietoi suuren takin Saran harteille. Aslak ohjasi Saran ulos ja pienen matkan päässä olevalle mökille. Etsittyään avaimet Saran päällä olevan takin taskusta, mies avasi oven.
       - Tule sisään sieltä, mies käski ja etsi naulakosta suuren kelkkailuhaalarin. - Pue tuo päällesi.
       Haalarin lahkeet ja hihat olivat aivan liian pitkät ja miehen vetäessä suuren karvalakin Saran hiuksille, hän tunsi olevansa lapsi jättiläisen vaatteissa.
       - Mennään katsomaan revontulia.
       Aslak käynnisti kelkan ja ajoi suksivuokraamon ohi, kohti rinnettä. Sara kietoi kätensä miehen vyötärölle, tämän nostaessa kierroksia, kelkan kiivetessä laskettelurinnettä.
       Kaunispään huipulla mies sammutti kelkan, nousi ja veti Saran selin syliinsä. Revontulet näyttivät korkealta katsottuna huimilta. Ne leikkivät ja juoksivat kilpaa taivaanrannasta ylös kohti pohjantähteä. - En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa, Sara kuiskasi, miehen suojatessa häntä omalla vartalollaan tunturinhuipun viimassa.



      

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti