Luukku 6. Jouluksi kotiin

   

Jouluksi kotiin

6.12.1922

  Aino sieppasi käsilaukkunsa ja juoksi portaat alas ja ulos, pakkanen iski vasten ohuen puvun peittämää ihoa. Järvinen oli pyytänyt häntä pukeutumaan edesmenneen vaimonsa juhlapukuun, ja kun hän oli tehnyt sen, mies oli käynyt hänen kimppuunsa.
      Hän oli ollut naiivi luullessaan, että mies antaisi puvun joululahjaksi, pyytäessään sovittamaan sitä.
      - Tulitpa sopivasti, olin juuri kolkuttamassa, Olavi Haapasalo pysäytti vaimonsa. - Miksi juokset pakkasessa puolipukeissa?
      Aino kiersi kädet miehensä kaulaan ja oli hetken hiljaa, keräten voimia.
      - Sinähän vapiset kuin haavan lehti, mies sanoi kietoen ulsterinsa naisen harteille.
      - Luulin että hän antaa puvun joululahjaksi, kun pyysi että sovittaisin, Aino kuiskasi.
      - Se vanha pukki, minä kyllä, Olavi astui Ainon ohi.
      - Älä kiltti, sinut ne putkaan vievät ja mihin minä sitten?
      - Tuohon taloon et astu enää jalallasikaan, Olavi puuskahti.
      - Eikö sinun pitänyt olla savotalla?
      - Laittoivat puolet miehistä joululomalle, työt jatkuvat tammikuussa.
      - Voi kamala, millä me elämme siihen asti?
      - Kyllä minä jotain löydän, älä sure. Halusin yllättää sinut.
      - Paperihäät, Aino hymyili ja suukotti miestä. - Olet kultainen, kun muistit.
      - Miten voisin olla muistamatta, elämäni onnellisinta päivää?
      - Meidän pitää palata kotiin, Aino sanoi. - Onneksi sain lauantaina palkan, sillä saa liput.  
      - Katsotaan sitä huomenna, tänään haluan viedä sinut juhliin.
      - Älä viitsi pelleillä.
      - Olen tosissani, mies sanoi ja tarttui Ainoa käsikynkkään. - Tule nyt, huominen on vasta huomenna.
      - Oi miten hienoa, Aino sanoi katsellessaan, kuinka vuokravaunujen jono jatkui loputtomiin presidentinlinnan edustalle. Piha oli valaistu suurin soihduin ja vartijat seisoivat asennossa molemmin puolin suurta porttia.
      Kaartin soittokunta aloitti Porilaisten marssin, valtiosalin parvekkeelta. Aino saattoi vain seurata, kuinka ihmiset kulkivat muurahaisten tavoin jonossa, vaunuista suurille oville ja sisään linnaan.
      - Tule, Olavi sanoi ja nykäisi Ainoa hihasta.
      - Minne sinä nyt! Hei, ei me voida, Aino epäröi, miehen pysähtyessä sivuovelle.
      - Ala tulla, älä ole tuollainen pelkuri, katso itseäsi, sovit tänne täydellisesti.
      - Enkä, älä hupsi.
       Ainon hiukset olivat nutturalla, Olavi poimi muutaman suortuvan otsalle ja korvien päälle, suuteli naista perusteellisesti ja astui askelen taakse. - Näytät täydelliseltä.
      Toisen kerroksen saleissa oli pitkiä pöytiä, vieraita tuli aina vain lisää, palvelijoiden auttaessa näitä istumaan. Aino vilkaisi Olaviin. - Joudumme kuritushuoneelle.
      - Shh, ole kuin omistaisit kaiken tämän. Tänä iltana sinä omistat kaiken tämän.
      - Tämä on ihan hullua.
      - Pikkuvaimo, ole nyt ihmisiksi, Olavi sanoi, kuin Aino tosiaan olisi ollut virkamiehen pikkuvaimo ja tottunut virallisiin iltajuhliin.
      Tarjoilijan kaadettua kahvin, toinen kiersi voileipätarjottimen kera pöytien ympärillä. Aino ei ollut koskaan nähnyt niin hienosti leikattuja tomaatteja, leivillä tomaatin alla oli tukeva siivu kinkkua ja kaiken kruunasi pieni persiljan oksa
      - Miksi kaikki nuoret haluavat Amerikkaan? Vanha leskirouva kysyi, istuutuessaan Ainon viereen.
      - Ehkä siellä on paremman mahdollisuudet.
      - Ei elämä siellä ole sen kummempaa, rouva tuhahti ja poimi voileivän tarjottimelta.  - Ei kulta sielläkään puissa kasva.
      Syötyään kaksi voileipää ja leivoksen, Aino vilkaisi Olaviin. Tämä pyyhki suupieliään pellavaliinaan, kuin olisi tehnyt niin koko ikänsä. Olavi nousi ja kiersi pöydän, auttaen Ainon tuolista.
       - Olipa herkullista, Aino kuiskasi ja tunsi suloisen hyvän olon tunteen kiertävän vatsaansa.
       - Näin sinun kuuluisi syödä joka ilta
       - Älä hupsi, mihin sinä nyt?
       - Tanssiaiset alkavat, Tuhkimo.
       Olavi johdatti Ainon tanssisaliin, hetken he katsoivat kun presidentti ja tämän uusi puoliso aloittivat valssin ja liittyivät sitten tanssijoiden seuraan. Aino sulki silmänsä ja kuunteli Anna Hagelstamin laulua, avatessaan silmänsä hän kuvitteli olevansa, kuin muut salissa tanssivat vaimot.
       Aino hymyili, Olavi oli hyvä mies, vaikka tällä ei ollut hopeapiippua tai virkamiehen titteliä. Tänään hän saattoi kuvitella tanssivansa vaikka häitään, satojen kutsuvieraiden seurassa.
      Heidän tanssittuaan kaksi valssia, Olavi kumarsi Ainolle ja tarttui tätä käteen.
      - Hei, te siellä, adjutantti pysäytti Olavin. - Tuletteko hetkeksi tuonne, mies jatkoi.
Adjutantin laskeutuessa portaita, Olavi kääntyi, juoksi ja ohjasi Ainon yläkertaan vieviin portaisiin. Kolmanteen kerrokseen päästyään, mies katsoi hetken ympärilleen ja tyrkkäsi Ainon vaatekomeroon, seuraten itse perässä.
      - He löytävät meidät, Aino kuiskasi.
      - Tai sitten eivät. Täältä on portaat ensimmäiseen kerrokseen, odotetaan hetki, he etsivät meitä ensin alakerrasta. Olavi tutki vaatekomeron sisältöä ja valitsi paksuimman ulsterin, jossa oli muhkea turkiskaulus. - Pue tämä päällesi.
       - Entä jos jäämme kiinni
       - Emme me jää kiinni kulta.
Kun hälinä hiljeni, Olavi kurkisti ulos kaapista ja veti Ainon kapeisiin portaisiin. Jos joku ovella vahtikin, tämä hämmentyi niin, ettei ymmärtänyt lähteä perään.
       - Meidän pitää etsiä jostain yösija, Aino sanoi pudistaen takin helmaa. - Onkohan tämä edesmenneen vai nykyisen Rouva Ståhlbergin ulsteri? Aino mietti.  
      - Liekö tuolla väliä, se sopii sinulle täydellisesti.
      - Rakastan sinua, vaikka oletkin pähkähullu.
      - Sinä ansaitset vain parasta.
      Aino ei sanonut mitään. Oli turha pahoittaa miehen mieltä, toteamalla, ettei heillä koskaan olisi varaa parhaimpaan.
      - Tule, Olavi sanoi.
      - Mennään asemalle, aamujunalla pääsemme kotiin. Isä antaa meille saunakamarin.
      - Minä en perhettäni saunakamariin perusta.
      - Ehkei sinulla ole vaihtoehtoja.
      - Tänä iltana minä en ole köyhä.
      - Paljonko sait palkkaa?
      - Vähemmän kuin pyysin, enemmän kuin oletin. Tule mennään ottamaan parit teekupilliset.
      Salakapakka oli kellarissa, käynti oli talon sisäpihalla. Aino ei ollut uskaltanut hämäriin kellareihin. Istuessaan pöytään Olavin viereen, Aino mietti mitä isä ja äiti ajettelisivat, kun palkkansa sijaan hän tulisi itse kotiin. Vanhemmilla oli tiukkaa, mutta isä oli sanonut, että kotiin sai aina palata, jos maailma kääntäisi selkänsä.
      - Iltaa, Leskirouva sanoi ja purjehti pöytään.
      - Iltaa, Aino hämmästyi, tarjoilijan kantaessa teekupin pöytään.
      - Tuo tytöllekin lämmikettä, leskirouva hymyili. - Onpa kiva että tapasimme uudelleen.
      - Niin, Aino punastui.
      - Tämä on aika epäkohteliasta, mutta tiedättekö sopivaa nuorta naista palvelijaksi?
      - Ainolla on terävä pää, Olavi töksäytti.
      - Tarvitsen myös hevosmiehen. Palkkasin kesällä oikein mukavan pariskunnan, mutta kun he saivat säästettyä lippurahat, he päättivät lähteä Amerikkaan.
Aino ja Olavi katsoivat toisiaan.
      - Eihän minulla mikään suuri talo ole, mutta pihalla on pieni torppa, Leskirouva jatkoi. 
    - Oikeinko sinä todella tarjoat paikkaa, ilman suosituksia? Aino kysyi.
 
Mökki oli pieni, ja leski Raunion esiteltyä sen, Aino ja Olavi olivat jääneet seisomaan keskelle pientä tupaa. - Sopiiko jos mietimme yön yli? Olavi kysyi.
       - Miettikää rauhassa, mökin takana on puuvaja, saatte tulet hellaan.
Maatessaan Olavin kainalossa, Aino katsoi tummaa kattoa. - Uskotko sinä tähän?
      - Miksen uskoisi?
      - Minä luulen, että kaikki on unta ja herään kohta. Eihän se voi olla totta, että pääsemme jouluksi omaan kotiin.
      - Hassu rakas, minä luulen että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita.
      - Mehän olemme varkaita. Rouva varmasti näki, etteivät vaatteet kuuluneen minulle.
      - Jos hän sen näki, ja vaikka tietäisikin, hän lienee niin hienotunteinen, että pitää tiedon itsellään.
      - Minun piti kertoa tämä jo aiemmin, Aino kuiskasi.
      - Mikä? Olavi katsoi vaimoaan.
      - Olin kertomassa sinulle, mutta se välikohtaus Järvisen lesken luona.
Olavi nousi istumaan vuoteen laidalle ja kääntyi hitaasti katsomaan Ainoa. - Oletko sinä raskaana?  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti